D-vitamiini on yksi rasvaliukoisista vitamiineista, joka on hyvin tärkeä ihmiselle. Sen tärkeimpänä tehtävänä on auttaa kalsiumia imeytymään luustoon, ja se on myös hyvin tärkeä vitamiini lapsen kasvun, sekä motorisen kehityksen kannalta.
D-vitamiini ilmoitetaan yksikköinä (KY) tai mikrogrammoina (mikrog). 1 mikrog= 40 KY. D-2 vitamiinia (elgokalsiferoli) sisältävät kasvikunnan tuotteet, mutta niin pieniä määriä, että kasvisruokavaliota noudattavien tulee käyttää D-vitamiinivalmisteita pimeänä vuodenaikana.

Tärkein D-vitamiineistä on D3-vitamiini (kolekalsiferoli), jota syntyy auringon ultraviolettisäteilystä (UVB) iholle. D3-vitamiinia saa ainoastaan eläinperäisistä tuotteista, erityisen paljon kalasta (lohi, silakka ja muikku).  Maksa valmistaa D3-vitamiinista kalsidolia, joka on D-vitamiinin varastomuoto, ja jonka veripitoisuus kertoo D-vitamiinin saannin riittävyyden. Kalsidoli muuttuu munuaisissa kalsitroliksi, eli D-vitamiinin aktiiviseksi muodoksi. Kalsitrolia on veressä paljon vähemmän kuin kalsidolia, jonka takia sen mittauksia ei tehdä terveille D-vitamiinin saannin arvioimisen takia. Vaikean munuaissairauden takia sen pitoisuus alentuu.

 

Kuinka paljon D-vitamiinia tarvitaan?

Valtio ravitsemusneuvottelukunnan mukaan lapsen päiväannos on 400KY (10mikrog), eli noin teelusikallinen kalanmaksaöljyä. Tämä annos estää riisitaudin ja on riittävä lapsen kehitykselle. Terve aikuinen tarvitsee suositusten mukaan saman verran kuin lapsi, eli 400KY. Tämä on kuitenkin luultavasti liian vähäinen määrä, varsinkin Suomessa talviaikaan.  D-vitamiinin sopivaa annosta voisi mitata veren kalsidiolin pitoisuudesta, jonka auringonvalo aiheuttaa kesäisin. Turvallinen annos D-vitamiinia aikuiselle on suositusten mukaan 2000 KY (50mikrog). Joidenkin tietojen mukaan jopa 5000 KY on turvallinen, ja joillekkin tarpeellinen.

D-vitamiinin annostelussa on syytä ottaa huomioon

  • Veren kalsidiolin arvo ennen talvea.
  • Korkea ikä, josta johtuen alentunut ihon tuotanto & lisääntynyt tarve.
  • Korkea painoindeksi, jolloin kalsidiolin saatavuus on alentunut elimistössä.
  • Auringonvalon saanti, esimerkiksi etelänmatkojen, solariumin, pukeutumisen takia.

D-vitamiinin puutos

Aikuisilla, ja etenkin vanhuksilla pitkään jatkunut D-vitamiinin puutos aiheuttaa luuston osteomalasiaa, jossa luusto herkistyy ja pehmenee, ja luut murtuvat helpommin. Lapsilla D-vitamiinin puutos vaikuttaa kasvuun, sekä häiritsee motorista kehitystä, aiheuttaa ruokahaluttomuutta, heikkoutta, ja infektioherkkyyttä.  D-vitamiinin puutostautia kutsutaan riisitaudiksi, joka aiheuttaa epämuodostumia varsinkin pitkien luiden ja pääkallon alueella. Tauti on nykyään harvinainen, joskin sitä joskus esiintyy lapsilla. Tautia on saatu karkotettua, sillä kaikille 2-vuotiaille lapsille annetaan D-vitamiinilisää, sekä vanhemmille lapsille, jos he eivät käytä D-vitamiinia sisältäviä elintarvikkeita.

Mikä aiheuttaa D-vitamiinin puutoksen?

Vanhukset, joista etenkin laitospotilaat oleskelevat liian vähän auringossa, ja usein silloinkin kun saavat aurinkoa, liika vaateus estää sen pääsyn iholle. Vanhetessa D-vitamiinin saanti ihosta vähentyy auringossa, siksi D3-vitamiinin tuotanto yli 70-vuotiailla on vain noin kolmasosa nuoren ihmisen tuotannosta.  ihmiset eivät käytä riittävästi D-vitamiinipitoisia maitotuotteita/rasvoja, ja esimerkiksi luomutuotteisiin ei lisätä ollenkaan D-vitamiinia. Erityisessä riskissä ovat nuoret, jotka laihduttavat, tai ovat vegaanisella ruokavaliolla. He tarvitsevat riittävästi D-vitamiinia luustomassan kasvattamiseksi ennen 30-vuoden ikää. Näiden erityisruokailijoiden tulisikin hankkia D-vitamiini purkista, D-vitamiinilisänä.